Julkaistu 
Mika Kähkönen

Aina ei tarvitse suorittaa

Minna Canth kirjoitti aikanaan, että ei ole hyvä tehdä liian paljon työtä, täytyy välistä laiskotella ja huvitella. Se on hänen mukaansa suuri siveellinen velvollisuus. Allekirjoitan tämän. Päätin jo lähes kymmenen vuotta sitten, että teen elämässäni pakollisten velvollisuuksieni lisäksi vain mukavia asioita. Työnteko vapaa-aikana ei ole minulle mukava asia, koska en ole koskaan oppinut tekemään töitä rauhallisesti. Joko painan täysillä itseni väsyksiin tai en tee ollenkaan. Osittain siksi olen suosiolla ulkoistanut kaikki remontti-, savotta- ja korjaushommat ammattilaisille.
Suomen ehkä myydyimmälle kirjailijalle Kalle Päätalolle kaiken mitta oli työ, kovan työmiehen maine oli hänelle suurin saavutus. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjassa Koskelan Jussi sanoi, että ”työ kuuluu ihmiselle ilman muuta, niin kun vaatteet päälle.” Siitä ei turhia kiitellä. Toki palkka on tärkeintä, mutta kiitoksen sana silloin tällöin ei työntekijää varmasti haittaa. Työssä viihtymisen edellytys on, että kunnioittaa sitä mitä tekee, työnantajan arvostus olisi siihen mukava pikku bonus.
Kuulun sukupolveen, jolle jo lastenlaulussa taottiin päähän työn tekemisen tärkeys: ”Työtä, työtä, työtä tehdään, jotta jotta leipää syödään.” Ahdistuin laulusta jo ala-asteikäisenä, vaikka sen sanoma oikea onkin. Kukaan ei kuitenkaan kuolinvuoteellaan mieti, että olisinpa viettänyt enemmän aikaa työpaikallani. Reippaana toimihenkilönä teen töitä viisi päivää viikossa, jotta minun ei viikonloppuisin tarvitse niitä tehdä. Monet ovat tosin sanoneet, että kirjastotyö ei ole oikeaa työtä, mutta he eivät tiedä siitä mitään. Ei se ojankaivuuta tai heinänseivästystä ole, mutta kädet siinäkin likaantuvat ja voimat se vie.
Jos ei vapaapäiviksi satu olemaan tähdellistä työtä, silloin pitäisi jollain muulla tavalla suorittaa jotain. Pitäisi lasketella, hiihtää, juosta, kiertää museoita, opetella uusi kieli ja pitsinnypläys. Liiasta suorittamisestakaan en ole koskaan pitänyt, ja siitä tunnen välillä isänä huonoa omatuntoa. Onneksi toinen lapsistani sanoi pienempänä, että parhaita ovat ne viikonloput, jolloin ei tehdä mitään. Se lohdutti raskautettua mieltäni. Nyt molemmat lapseni ovat lukiossa, eli se ei minkään tekeminen ei heitä pilannut. Jo pelkkä yhdessäolo on laatuaikaa. Kuten suuri runoilija Bon Scott asian ilmaisi: ”Tiedän, etten tee paljon mitään, ja juuri se on minulle tärkeää.”
Jos joku rentoutuu halkoja hakkaamalla, laituria korjaamalla tai keittiöremonttia tekemällä, niin siitä vaan. Ei se minulta pois ole. Tärkeintä on, että jokainen viettää vapaa-aikansa haluamallaan tavalla, ilman huonoa omatuntoa. Jos kaikki olisivat kaltaisiani joutilaisuuden ylistäjiä, ei sekään hyvä asia olisi. Vaan kun elokuun helteillä istuskelin liki trooppisessa tuulenvireessä pihakeinussani kirjaa lukien, kuuntelin kaukaa kaikuvaa kurkien mekastusta ja naapurin kukon kiekumista, en taatusti miettinyt mikä vaikutus laiskottelullani on bruttokansantuotteelle. Minä vain nautin olostani.

Kommentoi

Hae sivuilta