Julkaistu 
Mika Kähkönen

Hannu Vuorion Helsinki ja Parikkala

Joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu. Kirjastonhoitajana puhun kirjoista. Olen aina ollut lukija, lapsesta asti kirjastonkäyttäjä. Kirjasto oli minulle ainoa mahdollinen työpaikka. Lukeminen on kuitenkin hektisessä internetajassa muuttunut vaikeaksi. Siksi olen koko kesän ja alkaneen vuorotteluvapaani ajan opetellut uudelleen lukemaan.
Tämä on ollut hyvä lukukesä. Heti sen alkajaisiksi sain käsiini Suonna Konosen selkeitä Lampaansyöjät-fiiliksiä herättelevän esikoisromaanin Tie päättyy meren rannalle. Sen lukeminen oli kaikessa sen miesmäisyydessään, keski-ikäisyydessään ja musiikkipainotteisuudessaan kaltaiselleni musiikkiaddiktille yhtä juhlaa. Kun siinä on vielä selviä vaikutteita ehkä suurimmasta suosikistani Veikko Huovisesta, sen lukeminen oli nautinto.
Eniten olen tänä kesänä lukenut Hannu Vuoriota. Olen lukenut hänen romaaninsa jo aiemmin, mutta luen hyvät kirjat useaan kertaan. Vuorio on Huovisen, Väinö Linnan ja Arto Salmisen ohella suosikkikirjailijanani, joten hänen kirjojensa avulla oli helppo aloittaa lukeminen uudestaan. Vuorio aloitti kirjallisen uransa toimittajana ja runoilijana jo 60-luvulla. Hänen tekstejään löytyy muun muassa legendaariselta Lautanen Guatemalan verta -äänilevyltä. Ensimmäisen romaaninsa hän kirjoitti vasta aikamiehenä, vuonna 1995.
Vuorion kirjat ovat täynnä Helsinki-nostalgiaa – kuvauksia jo menetetystä miljööstä, edesmenneistä kaupoista ja kapakoista. Vuorion maailma on Pitkänsillan pohjoispuolella: Kalliossa, Kurvissa, Vallilassa, Hermannissa, Käpylässä, Malmilla. Useissa hänen teoksissaan on Parikkala-yhteys. Jo hänen ensimmäisessä romaanissaan Nyman päähenkilö jää poliisien pidättämäksi Joukionsalmen kohdalla. Sjöman & co. -kirjassa Parikkala on merkittävässä osassa, siinä on muun muassa herkullinen kuvaus Mortensenin urheiluliikkeestä, ja Parikkalan paloasemakin tulee mainituksi. Vuorion synkimmässä kirjassa Syvä matala analysoidaan Parikkalan yrityksiä, joista mukaan pääsivät Laatokan Portti ja Palvi-Pirtti. Aviorikosromaani tapahtuu lähes kokonaan Parikkalassa.
Vuorion kirjojen päähenkilöt ovat kovia ja itsenäisiä miehiä, tilanteessa kuin tilanteessa pärjääviä stadin kundeja. Vuorion teksti on silti syvästi inhimillistä. Hänen päällisin puolin jännäreiksi määriteltävät kirjansa ovat hyvin yhteiskunnallisia. Vuorio on hyvien puolella, hän taistelee tasa-arvon, suvaitsevaisuuden ja inhimillisyyden puolesta. Lisäksi hänen kirjoissaan on paljon hienoja ruokaohjeita. Lähiruoka on lähellä Vuorion sydäntä. Kirjoissa soi myös jazz, ja jazzia kuunteleva ja siitä kirjoittava ihminen ei voi olla paha.
Lukeminen saattaa kaikkien suoratoistopalveluiden, sosiaalisen median ja muun oheiskiehunnan takia tuntua vanhanaikaiselta ja tylsältä toiminnalta. Se on kuitenkin paras tapa pitää omaa päätään kunnossa. Kukaan ei ole koskaan tullut tyhmemmäksi kirjan luettuaan. Hannu Vuorion kirjat paitsi viihdyttävät, myös sivistävät.

Lehden uusi kolumnisti on melkoniemeläinen kirjastonhoitaja.

Kommentoi

Hae sivuilta