Julkaistu 
Elina Hyvärinen

Seksuaalista häirintää

Oletko kokenut seksuaalista häirintää, kysyi kollega kahvipöydässä. Valitettavasti oli vastattava kysymykseen: kyllä.

Aihe on ollut pinnalla sen jälkeen kun Helsingin Sanomat sunnuntaina uutisoi kokoomuksen kansanedustajan Wille Rydmanin toimineen asiattomasti lukuisia nuoria naisia kohtaan vuosien ajan. Tämän jälkeen useat eduskunnassa toimivat naiset ovat avautuneet omista kokemuksistaan, muun muassa pääministeri Sanna Marin.

Kuten Rydmaninkin tapauksessa seksuaalinen häirintä liittyy liki aina valtaan ja valta-asetelmaan, joka ei ole tasapuolinen. Eduskunnassa, vallan linnakkeessa, tällaiset puitteet ovat jo valmiiksi olemassa. Toki valta-asetelmia on muuallakin yhteiskunnassa, esimerkiksi erilaisissa yhteisöissä: kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa. Oikeastaan kaikkialla, missä toisella on enemmän valtaa, tai jotain muuta, kuin toisella.

Lasten ja nuorten kohdalla kyseessä voi olla esimerkiksi päihteet. Poliisin mukaan moni lapsen tai nuoren seksuaalinen hyväksikäyttö on usein vaihtokauppaa, jossa nuori tai lapsi vaihtaa seksuaalisen teon tai kuvan päihteisiin, rahaan tai tavaraan. Näennäisellä kaupankäynnillä suljetaan tehokkaasti suu. Hyvinkin nuori uhri kokee olevansa itse vastuussa tapahtuneesta. Todellisuudessa vastuu on aina ja joka tilanteessa aikuisella.

Toinen vallan väline on aineeton. Se voi olla lupaus urasta tai sillä etenemisestä, loistavasta tulevaisuudesta. Tästä hyvä esimerkki on Veijo Baltzarin tapaus. Viime helmikuussa Helsingin käräjäoikeus antoi vapauttavan tuomion kulttuurineuvos, teatteriohjaaja Baltzarille. Häntä syytettiin ihmiskaupasta, jonka kohteena oli seitsemän 15–36-vuotiasta naista. Osaan heistä kohdistui syytteiden mukaan myös seksuaalirikoksia.

Baltzarin teatteri on esimerkki jonkinlaisesta kollektiivisesta sokeudesta, joka on rakenteisiin piilotettua. Teatteri sai vuosien ajan merkittäviä taloudellisia avustuksia. Baltzarilla oli vaikutusvaltaisia tukijoita, hänen opetusmetodiaan jopa kaavailtiin suomalaiseksi vientituotteeksi Eurooppaan. Lukuisat ihmiset näkivät vuosien ajan tyttöjen ja Baltzarin esityksiä. Kukaan ei kyseenalaistanut tilannetta.

Seksuaalinen häirintä ei ole yksiselitteistä, selvärajaista tai aina edes helposti näkyvää. Moni meistä on sitä kohdatessaan tai havaitessaan keinoton tai vain hetkellisesti hyvin hämmentynyt. Toisen ihmisen rajoja rikkova on yleensä hyvin taitava, asiansa osaava ja uhrinsa tarkasti valitseva.

Onneksi asenteet ovat muuttumassa, vaikkakin hyvin hitaasti. Nykyään lapsille opetetaan jo päiväkodissa turvataitoja ja oman koskemattomuuden rajojen tunnistamista. Onneksi seksuaalisesta häirinnästä puhutaan ja sitä ei, ainakaan enää kaikilta osin, hyväksytä. On tärkeää muistaa, että häirintä ei koske vain tyttöjä ja naisia, se koskee ihan kaikkia sukupuolia.

Sillä on suuri merkitys, millaiset ovat yhteisössä yleisesti hyväksyttävät normit. Mikä on hyväksyttävää ja mikä ei – siihen me kaikki voimme vaikuttaa.

Kommentoi

Hae sivuilta