Julkaistu 
lege pajari-kosonen

Halutaan kirjeenvaihtoon

Mitähän sinulle kuuluu, tanskalainen Torsten?
Olit kirjeenvaihtokaverini joskus 1980-luvun puolivälissä. Siihen aikaan kirjeenvaihto, siis käsin kirjoittaminen erityiselle kirjepaperille ja kirjeen lähettäminen postissa,  oli jokaisen itseään kunnioittavan nuoren ykkösharrastus.
Kirjekavereita haalittiin esimerkiksi lehtien Halutaan kirjeenvaihtoon -palstoilta, ja yleensä oli kyse runsauden pulasta. ”Moi, haluaisin kirjeenvaihtoon 10-12-vuotiaiden tyttöjen ja poikien kanssa. Harrastan kirjeenvaihtoa, lukemista ja partiota sekä musiikin kuuntelua. Foto olis kiva yllätys. 100 % varma vastaus kaikille.”
Omakin, noin 10-12-vuotiaana julkaistu ilmoitus tuotti runsaan sadon, sain varmaan pari-, kolmekymmentä vastausta ja kun kerran oli luvattu, vastasin kaikille. Joistakin kirjeenvaihtokavereista tuli monivuotisia, lähes ystäviä, joiden kirjeitä odotti ilolla. Tällainen oli esimerkiksi ilomantsilainen Saara, jonka osoitteen Papinkadulle muistan edelleen ulkoa. Kirjoittelimme vielä lukioikäisinä.
Englannin opettaja toi hobbyyn kansainvälisyyttä antamalla meille listan kirjeenvaihtoon haluavien osoitteita eri puolilta maailmaa. Itse ryhdyin kirjoittamaan länsisaksalaiselle Anettelle, mutta joku saattoi napata esimerkiksi intialaisen Johnin. Ja kun kuva tummatukkaisesta, sandaaleissaan auringossa paistattelevasta nauravasta pojasta tuli, niin olihan siinä ihmettä kerrassaan.
Mutta tämä Torsten, hänestä tuli kirjeenvaihtoystäväni täysin sattumalta.
Sain Carl Larssonin kauniilla maalauksella kuvitetun joulukortin omalla nimelläni joulun alla 1982. Mukana oli osoite, joten joulun jälkeen kiitin lyhyessä kirjeessä kortista ja ihmettelin, kukahan lähettäjä on. Sain pian pitkän, kauniilla käsialalla kirjoitetun kirjeen. Hän kertoi olevansa Tanskan Bronderslevissa 1940-luvulla syntynyt yksin asuva mies, joka oli ryhtynyt kaipaamaan 1960-luvulla reissuillaan tapaamaansa parikkalalaista nimikaimaani. Posti oli tuonut kortin minulle, koska kyseinen henkilö ei ollut asunut Parikkalassa vuosiin.
Se oli hieno sattuma, sillä Torstenista tuli kirjeenvaihtoystäväni. Hän kirjoitti hyvällä englannillaan monisivuisia kirjeitä kertoen elämästään. Toki kirjoitimme myös esimerkiksi kylmästä sodasta. Kolmannen maailmansodan uhkahan vaani lukioikäistä parikkalalaistakin.
Kiitos Torsten ja pahoittelut, että lopetin kirjoittamisen, kun kerroit tulevasi kesällä moottoripyörälläsi Suomeen ja Parikkalaan. Mamis mikä mamis.
Muukin perinteinen kirjeenvaihto hiipui vuosien saatossa sähköpostin ja sitä seuranneiden sosiaalisen median kanavien myötä. Mutta sähköisiä kanaviakin pitkin tulevat yllättävät viestit ilahduttavat aina etenkin toimittajaa, sillä kaikenlainen palaute on tervetullutta ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa tärkeää.
Erityisellä lämmöllä muistelen kesällä 2020 saamaani postia eräältä 88-vuotiaalta turkulaiselta upseerilta ja herrasmieheltä. Lehtijuttuuni liittyvästä viestistä kehkeytyi lähes näihin päiviin jatkunut sähköpostikirjeenvaihto maailmaa tarkasti seuraavan, elämää täynnä olleen humoristin kanssa.
Vähään aikaan en sähköpostia saanut, ja syy valitettavasti selvisi suru-uutisesta.

Kommentoi

Hae sivuilta