Julkaistu    |  Päivitetty 
Aleksi Keränen

Joulu jolkottaapi

Korona-ajan yhtenä omituisuutena on ollut ajan kulumisen vaihtelevuus. Välillä tuntuu, etteivät päivät, viikot saati kuukaudet tahdo edetä mihinkään ja sääkin on jämähtänyt toistamaan itseään: kesällä loputtomana helteenä ja talven alkupuoliskolla rapsakahkona pakkasena. Välillä taas kuukausi on humahtanut kalenterista sitä sen suuremmin huomaamatta, vaikka päivittäisen ajan kuluminen on vakio. Ei puutu kuin Jack Bauer -mallin tikittävät digitaalit tästä muistuttamasta.

Vaikka osa jouluisista ja joulunalusaikaan oleellisesti kuuluvista itsenäisyyspäivän tapahtumista peruttiin, on jonkinlainen joulutunnelma silti läsnä. Kenties korona-aika on nöyrryttänyt ihmisiä uskonnollisuuteen katsomatta. Ehkä vallan ja loiston etsimisen ajat ovat ainakin hetkeksi taakse jäänyttä elämää ja sen sijaan on ymmärretty mistä elämässä sekä mahdollisesti joulussakin on pohjimmiltaan kysymys: läheisistä, ystävistä, rakkaista ihmisistä ylipäänsä.

Korona-aika on voinut laittaa miettimään myös erinäisten itsestäänselvyyksien perimmäisiä laitoja.

Läsnäoloa ja kohtaamisia arvostaa entistä enemmän, kun on ymmärtänyt niiden olevan ennemmin tai myöhemmin katoavaa sorttia. Joidenkin osalta on tulossa jo toinen joulu peräjälkeen, jolloin läheisten näkeminen tai suvun kanssa kokoontuminen ovat joko täysin kiellettyjä tai muuten hyvin vaikeasti järjesteltävissä. Tällaisia kohtaloita sietäisi jokaisen miettiä niin sanotusti omalle kohdalleenkin, kuten toki monia muita nykyhetkemme vitsauksilta tuntuvia rajoituksia, suosituksia ja suoranaisia kieltoja. Näitä noudattamalla matka normaaliin (ja vähitellen itsestäänselvyyksillä uudelleen täyttämäämme) elämään lyhenee huomattavasti.

Joulun aikaan voi miettiä lisäksi sitä, mitä oikeasti pitää arvokkaana tai toisaalta välttämättömänä.

Jos läheisten näkeminen käy jostain syystä ahdistavaksi tai on jo ruvennut maistumaan luumupullan sijaan pakko-sellaiselta, miksi vieraisille pitäisi rynnätä? Onko tämä vierailu aitoa ja oikeaa kanssakäymistä muidenkaan osapuolten vinkkelistä tarkasteltuna, jos jonkinlainen leipääntyminen on paistanut perhejouluista peninkulmien päähän? Kun joulurauhan sijaan pirttiin laskeutuu painostava tunnelma, jossa vaikkapa opiskelu- ja työrintaman kuulumisista tai sen korviahuumaavasta hiljaisuudesta, puhumattakaan vieläpä mistään vakavammista asioista, ei pysty sanomaan ”ihan ookoon” lisäksi mitään, on syytä miettiä hyvin tarkkaan, onko millään perusteltavissa olevin syin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämänkin suhteen kun voi valita, vaikka sitten joulun vieton yksin tai muulla porukalla.

Kommentoi

Hae sivuilta