Julkaistu    |  Päivitetty 
Lege Pajari-Kosonen

Valintoja

Kun Suomessa todettiin 1980-luvulla muutama poliotapaus, kansa asetettiin pian rokotejonoihin. Rokote oli tuikattu sokeripalaan, enkä muista, että ainakaan meistä koululaisista kukaan olisi kyseenalaistanut saatikka kieltäytynyt noukkimasta sokeripalaa suuhunsa.

Silloin oli itsestään selvää uskoa ”viisaampia”, eikä kukaan muistini mukaan edes tarjoillut vaihtoehtoja tai valinnan vapautta.

Noin 40 vuoden jälkeen tilanne on toinen. Valinnanvapaus on aina enemmän sääntö kuin poikkeus, kuten nyt vaikka koronarokotteen suhteen.

Koronarokotetta ei toki ole pakko ottaa, mutta tällä hetkellä se on terveydenhoidon ammattilaisten mukaan ainoa, joskaan ei tietenkään pomminvarma, keino suojautua viruksen aiheuttamalta taudilta ja estää näin sairaanhoidon turhaa ylikuormittamista. Koronan poistuminen maapallolta kun ei ole näköpiirissä.

Rokote alkaa olla myös ainoa keino elää niin normaalia elämää kuin se ylipäätään näinä kulkutautisina aikoina on mahdollista. Tietenkin maskit naamalla, kädet desinfioituina, koronapassi puhelimeen ladattuna.

Korona ja rokote ovat jakaneet valinnanvapauteen tottunutta kansaa yllättävänkin paljon. Saman totesi myös presidentti puhuessaan itsenäisyyspäivän iltana tyhjyyttään kumisevassa Linnassa. Niinistö kuvasi käynnissä olevaa rokotekinaa ”kovin kiivaaksi” – saman voi todeta kouriintuntuvasti vaikka sosiaalisen median keskusteluja seuratessa.

Oikeassa olemisen sietämätön dilemma!

Mutta onko rokotteelle olemassa vaihtoehtoja?

Ainakaan yhteiskunnan sulkeminen ei enää tule kysymykseen – siksi paljon hallaa aiemmat koronasulut ovat tehneet monille elinkeinoille kuten vaikka ravintoloille ja kulttuurin saralta leipänsä tienaaville. Erityisesti sympatiseeraan tässä pienten kuntien ravintolayrittäjiä, joita on viety kuin pässiä narussa taajaan muuttuvien säännösten vanavedessä.

Yksinkertainen totuus nyt kuitenkin on se, että jos paikka on kiinni, raha ei liiku.

Jokainen voi kuvitella myös, millainen savotta sairaaloissa näinä päivinä on, kun kasvavissa potilasjonoissa on tehtävä myös jatkuvaa priorisointia.

Näihin verrattuna koronapassi on lastenleikkiä, sen tulostaminen tai lataaminen puhelimeen vie ehkä pari minuuttia, tarkistaminen ehkä 15 sekuntia.

Vierailin viime viikolla Hollannissa, jossa koronapassit ovat kovassa käytössä, ilman niitä ei ole mitään asiaa julkisiin tiloihin, myös maskin käyttö on pakollista. Koronapassin käyttöä ei kuitenkaan ole laajennettu samalla tavalla kuin Suomessa eli parhaillaan maassa eletään toistaiseksi voimassa olevien rajoitusten mukaan ja esimerkiksi kaupat, ravintolat ja teatterit suljetaan jo iltaviideltä ja ruokakaupat kello 20.

Jo muutaman päivän aikana tajusi säännön huonot puolet: koska aukioloajat ovat lyhyet, ihmiset parveilevat kelloaan vilkuillen samoissa tiloissa samaan aikaan, entistä suurempina joukkoina.

Eihän mennä Suomessa enää tähän, eihän?

Mielenkiintoista oli se, ettei koronapassin perään kyselty sen paremmin Helsingin kuin Amsterdaminkaan lentokentillä, vaikka ohjeistuksen mukaan esimerkiksi Hollantiin ei ole asiaa ilman koronapassia tai todistusta sairastetusta taudista.

Kommentoi

Hae sivuilta