Julkaistu 
Aleksi Keränen

Oppi ottakaa te Huuhkajista

Noin voisi näin joulun tullen jokaiseen pirttiin pitkin radioaaltoja rapajava Loiri luikauttaa, äärimmäisen kova jalkapalloihminen kun itsekin on.

Gallian kukko voitti molemmat MM-karsintalohkon lintutappelut lukemin 2-0. Identtisistä lopputuloksista huolimatta peleissä oli eroja, sillä siinä missä Suomi lähti ensin pelattuun vierasotteluun puolustamaan parhaansa ja katsomaan mihin se riittää, oli viime tiistain Olympiastadionin koitoksessa aivan toinen meininki.

Hallitsevaa maailmanmestaria ja Kansojen liigan voittajaa kunnioitettiin, mutta ei katseltu ylöspäin. Kenties Les Bleus olisi pahimpien kohujensa heikoimmilla hetkillä katsellut vastustajaansa nokanvarttaan pitkin tai muuten vaan jähmettynyt pakastenugetiksi Helsingin hyisessä illassa. Näin ei käynyt, vaan päävalmentaja Didier Deschamps löi kentälle vahvan avauskokoonpanon, jossa oli vain yksittäisiä nuorempia ja kokemattomampia pelaajia. Ranskalaisten edustamien seurajoukkueiden listasta löytyvät niin perinteisemmät ökyseurat Real Madrid ja Bayern München kuin tuoreemmatkin tulokkaat Chelsea ja PSG.

Ainoa suomalainen, jonka seurajoukkuestatus pärjää Euroopan huippumaiden avauksen pelaajille, on Bayer Leverkusenin Lukas Hradecky. Varauksin listalle pääsevät myös valioliigaseuroja edustavat Teemu Pukki ja Marcus Forss, myös Glen Kamaran taso riittäisi pääsarjatasolla Glasgow’ta etelämpänäkin.

Kuinka sitten HJK:ta ja KuPS:ia edustavat o´shaughnessyt ja nissilät pärjäävät noin paljon parempiaan vastaan?

Joukkuepelillä.

Huuhkajien viimeaikainen menestys perustuu yhteistyöhön ja yhdessä toimimiseen. Joukkueen merkityksen voi kiteyttää kahteen henkilöön: päävalmentaja Markku Kanervaan ja keskuspuolustaja Paulus Arajuureen.

Luokanopettaja Kanerva on tehnyt A-maajoukkueringistään erittäin tiiviin ja hyvähenkisen joukkueen, joka on paljon enemmän kuin osiensa summa. Peli-ilme oli todellakin tyystin erilainen ensimmäiseen näiden karsintojen Ranska-otteluun verrattuna ja tällaista rohkeutta tarvitaan jatkossakin. Rohkeus ei ole kuitenkaan röyhkeyttä eikä itseluottamus ureanuppisuutta. Kukaan Huuhkajien pelaajista ei ole egoltaan joukkuetta suurempi eikä välttämättä edes korvaamaton kollektiivin kannalta.

Maajoukkueuransa Ranska-otteluun yhdessä toppariparinsa Joona Toivion kanssa päättänyt Arajuuri oli Huuhkajien edellinen kapteeni. Hänen rakkautensa lajia ja maajoukkuetta kohtaan huipentui kesän EM-kisoissa, joissa Arajuuri lauloi Maamme-laulua niin suurella palolla, että aiemman tunteella tulkitsemisen maailmanennätyksen haltija Gianluigi Buffon vajosi geelitukkaansa myöten suonsilmäkkeeseen. Viime vuodet Kyproksen pääsarjassa pelannut soturi pelasi rehdisti, mutta kovaa – ja aina suurella sydämellä. Hän pelasi Suomen värejä kantaessaan omien taitojensa ylärajoilla ja sai ympärillään olleista pelaajista kaiken irti.

Seuraava ajatus sopii niin suomalaiseen koulujärjestelmään, nykyisiin sekä tuleviin sukupolviin kuin hyvinvointivaltioon perustuvaan yhteiskuntaamme: mitä lahjakkaampia ja taitavampia saumatonta yhteistyötä keskenään tekevät yksilöt ovat, sitä korkeammalle päästään Pisa-tulokset, Fifa-rankingit sekä maailman onnellisimpien maiden listaukset huomioiden.

Kommentoi

Hae sivuilta