Julkaistu 
lege pajari-kosonen

Olen parikkalalainen - asun väljästi

Onks sun porukat jotain porvareita?
Kun Helsingissä asuva poikani oli kertonut työkaverilleen vanhempiensa asuvan Parikkalan keskustassa kolmekerroksisessa omakotitalossa, kaverin mielikuvitus lähti laukalle –  ihan ymmärrettävistä syistä. Helsinkiläinen toki olettaa, ettei isossa omakotitalossa voi asua kuin hyvätuloisia porvareita; että omakotitaloa ei hankita ihan normiduunarin palkoilla.
Ja näin takuulla onkin.
Mutta Parikkalassa –  eli täällä maaseudulla – isonkaan talon ostaminen ei vaadi ”porvarin” elintasoa, semminkin, kun nyt puhutaan 1952 rakennetusta, 1990-luvun lopulla hankitusta talosta.
Tosin eivät asuntojen hinnat huimaa päätä tänäkään päivänä, jos vertaamme niitä pääkaupunkiseudun hintoihin. Ja miksipä emme vertailisi:
Parikkalalainen kiinteistönvälittäjä myy tällä hetkellä keskustan tuntumassa esimerkiksi 1993 valmistunutta 150 neliön omakotitaloa 87 000 eurolla ja taannoin kunnostettua kaksiota pienestä kerrostalosta hintaan 59 000 euroa.
Samoilla summilla ei saa Helsingistä edes etelähaagalaista yksiötä, jonka hinta huitelee viikonlopun Hesarin myynti-ilmoituksen mukaan 217 000 eurossa. Kaupungin ytimessä Etu-Töölössä 30 neliön yksiöstä joutuu pulittamaan reilut 300 000 euroa.
Kaverini vuokrasi äsken Parikkalan keskustasta ison omakotitalon, jonka vuokra kirvelee kukkaroa noin 700 euroa kuukaudessa. Hänen kaverinsa taas vuokrasi kolmion Tampereelta, josta maksaa ”nelinumeroista” vuokraa. Etelähaagalaisen 26,5 neliön yksiön kuukausivuokra on 825 euroa.   
Juuri asumiskulut ja asumisen taso, se, että kohtuuhinnalla voi asua jopa parin sadan neliön omakotitalossa, on asia, jolla pikkukuntien kannattaa markkinoida itseään.  
Vaikka esimerkiksi parikkalalaiset valittavat sähkönsiirtohinnoista ja kalliista vedestä, nekin mukaan laskettuna emme pääse lähellekään kaupungin asumiskuluja. Ja tokihan valteiksi täytyy  laskea paitsi asumisen väljyys myös vaikkapa turvallisuus. Jos asuu parikkalalaisessa kerrostalossa, tuskin tarvitsee raahata polkupyörää yöksi omaan muutenkin ahtaaseen kämppään sen varastamisen pelossa. Lienee vielä näillä leveyksillä jopa asuntoja, joiden ovia ei lukita edes yöksi, ulkovarastosta puhumattakaan.
Olen asunut noin puolet elämästäni Parikkalan keskustassa ja voisin pitää ainakin tunnin mainospuheen maalle muuttoa suunnittelevalle. Pitkän myönteisten asioiden listan, jossa mainitsisin edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös esimerkiksi kauniin puhtaan luonnon ja sujuvat palvelut, muistaisin mainita loistavat kulkuyhteydet: esimerkiksi huomenna perjantaina kävelen 10 minuutin matkan junaan, ja olen reilun kolmen tunnin kuluttua Pasilan rautatieasemalla.
Myös yrityksille nimenomaan Parikkalan sijainti Valtatie 6:n, Joensuu-Helsinki -radan, Saimaan ja Laatokan läheisyydessä ovat vetonauloja, joista pitäisi pitää paljon aiempaa suurempaa meteliä.

Kommentoi

Hae sivuilta