Julkaistu 
lege pajari-kosonen

Tiedottamisen sietämätön vaikeus


Parikkalan Turpakäräjillä muutama viikko sitten nousi yhdeksi keskeiseksi puheenaiheeksi tiedottaminen eli se, miten kuntalainen saisi tietoa kunnan eli meidän kaikkien asioista ”ihmisten kielellä”, kuten joku yleisön joukosta kuvaili.
Kuntalaisia siis kiinnostaa esimerkiksi, mitä asioita ”siellä Harjulinnassa” tai Rautjärven tapauksessa ”kunnantalolla” juuri parhaillaan suunnitellaan, mitä on jo päätetty, kuka hoitaa mitäkin asiaa, kuinka paljon mikäkin maksaa ja kuinka monta euroa siihen ensi vuonna kenties yhteisiä rahojamme budjetoidaan.
Inhimillistä on, että jos asioista ei tiedetä, niiden tilaa ryhdytään arvailemaan, kuvittelemaan ja ehkä dramatisoimaankin.
Epätietoisuus ei ole hyväksi kenellekään, eikä luulo todellakaan ole tiedon väärti.
Ainakin Turpakäräjillä paikalla ollut kunnanjohtaja myönsi, että kunnan tiedottamisessa on puutteita. Siitä kertoo esimerkiksi se, että harva kuntalainen tuntuu tietävän, kuka kunnassa vastaa mistäkin konkreettisesta tehtävästä. Eli jos vaikka kunnan vuokra-asunnon keittiön hanasta ei tule vettä tai keskustassa oleva puu on tiellä, kenelle siitä kuuluu ilmoittaa.
”Kyllä netistä löytyy” -ohjeistus ei lämmitä niitä, joilla nettiä ei käytössään ole, eikä aina netillistäkään ihmistä. Netti kun ei ole kultakaivos, josta voi ammentaa mitä vain, ja mistä automaattisesti löytyisi vastaus kysymykseen kuin kysymykseen. Esimerkiksi kuntien verkkosivujen kätkemät tiedot eivät välttämättä avaudu kovin helposti harjaantuneellekaan eikä, totuuden nimessä, esimerkiksi nyt Parikkalan kunnan aneemiset verkkosivut paljon houkuttele tutkimusmatkoillekaan.
Tiedottaminen ja viestintä ovat taitolajeja, joita ei voi tehdä vasemmalla kädellä tai sivulauseessa.
Tiedottaminen on ihan oma kokonaisuutensa, johon siitä vastuussa olevan henkilön pitäisi paneutua. Yksinkertaisimmillaan se on puhelimeen ja sähköpostiin vastaamista, seuraavalle levelille voi siirtyä esimerkiksi laatimalla tiedotteen.
Reilun 30 vuoden toimittajaurani aikana on eletty myös aikoja, jolloin esimerkiksi Parikkalan kunnassa tiedottaminen pelasi kuin vanha kunnon lottoarvontakone. Aikana, jolloin kunnilla ei ollut käytössään juurikaan omia tiedotuskanavia, tiedottaminen painottui alueen lehtiin ja radioon. Tiedotusväki saikin tuon tuosta kutsuja tiedotustilaisuuksiin sekä infoihin, joita taas pidettiin ihan livenä jok’ikisen kunnanhallituksen tai lautakunnan kokouksen jälkeen. Tiedottamisesta vastasi esimerkiksi kunnanhallituksen kokousten jälkeen kunnanjohtaja tai -sihteeri. Usein puheenaiheet rönsyilivät laajemminkin.
Aikana, jolloin ”kaikki tieto” on reaaliajassa ”kaikkien” ulottuvilla, on hieman paradoksaalista, että kuntalainen ei saa tietoa itseäänkin koskevista asioista. Uusia strategioita kannattaa siis varmasti miettiä, mutta samalla muistaa, että tästä edessäsi olevasta paikallislehdestä on totuttu Parikkalassa lukemaan ”kaikki” jo vuodesta 1908. Nykyään myös Rautjärvellä ja verkossa.   

Kommentoi

Hae sivuilta