Julkaistu 
Lege Pajari-Kosonen

Liittykää yhdistyksiin


Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin suositella ihan kaikille: älkää jääkö kotisohvalle, vaan liittykää yhdistyksiin!
Ensimmäiset omat yhdistystoimintaan liittyvät muistoni ovat reilun 45 vuoden takaa, kun paikalliset aliupseerit, joihin vanhemmat kuuluivat, rakensivat talkoilla oman majan Kasurinlammen rannalle.
12-vuotiaana liityin partiolippukunta Parikkalan Ilveksiin ja siitä tulikin elinikäinen matka, koska kerran partiolainen, aina partiolainen. Partiossa, jos missä, oppii kaikenlaisten elämässä hyödyllisten taitojen lisäksi myös yhdistystoiminnan aakkoset, kuten sen, miten yhteisiin asioihin liittyviä päätöksiä tehdään ja mitä tarkoittaa vastuu. Itse toimin vuosia vartionjohtajana ja vedin vartiokokouksia tietämättä, kuinka monissa kokouksissa tulisin vielä elämäni aikana istumaan.
Myöhemmin yhdistyskokemukset karttuivat muun muassa kylätoiminnassa ja paikallisessa luontojärjestössä, sittemmin esimerkiksi kalevalaisissa naisissa, ja puolison kautta olen päässyt mukaan lionstoimintaan.  
Moni on ihmetellyt moista yhdistysintoilua, mutta minä en. En nimittäin voi kuvitellakaan, missä ja miten muuten kuin yhdistyksissä olisin päässyt osalliseksi niin moniin elämyksiin. Voin vielä toinen jalka haudassa muistella esimerkiksi sitäkin kesäistä päivää, kun sain olla lukemassa Kalevalaa maratonina kannesta kanteen, puuhaamassa torille patsasta, mukana emännöimässä presidentin toimittajaa Maarit Tyrkköä ja emeritapiispa Irja Askolaa, puhumattakaan esimeriksi tämän vuoden kirjallisuustapahtumista, joihin yleisö onneksi löysi epidemiasta ja sen uhkasta huolimatta.
Lionstoiminnassa taas olen tutustunut isoon liutaan mielenkiintoisia ihmisiä ja paikkoja ja saanut olla usein todistamassa, kuinka paljon tavalliset ihmiset käyttävät vapaa-aikaa, voimiaan  ja joskus varojaankin vain auttaakseen ja tukeakseen muita, usein nuoria, vanhuksia ja vähäosaisia.
Suomi on kirjaimellisesti yhdistysten maa. Tuoreimman tilaston mukaan maassa on noin 107 000 rekisiteröitynyttä yhdistystä. Määrä on muutamassa vuodessa laskenut, mikä kertoo useassa yhdistyksessä tutusta asiasta: jäsenistö ikääntyy ja tilalle on vaikea saada uutta nuorta voimaa.  
Korona-aika saattaa kuitenkin muuttaa kehityksen suuntaa, ja toivottavasti näin tapahtuu: kun väki on tarpeeksi pitkään kotona neljän seinän sisällä, alkaa tehdä mieli niin sanotusti ihmisten ilmoille.
Monet ovat ymmärtäneet myös sen, että kun kunnat kiristävät rahahanojaan, varoja ”sirkushuveille” ja joskus leipäänkin jää entistä vähemmän. Ja juuri tätä aukkoa on täyttämässä se kolmas sektori, joka toki tarvitsee myös yhteiskunnan tukea tai ainakin arvostusta.
Yhdistyksissä jäsenille eli toimijoille ei makseta palkkaa, vaan mahdolliset palkkiot kuitataan ihan muilla asioilla, kuten vaikkapa hyvällä mielellä.

Kommentoi

Hae sivuilta