Julkaistu 
Aleksi Keränen

Ikä, ilmoitusasia

Syksyn tuloon ja samalla kesän loppumiseen on aina liittynyt henkilökohtaisella tasolla tietty haikeus, josta kuitenkin löytyy sävyjä jostain uudesta ja mielenkiintoisesta. Nuorempana sitä meni kouluun pitkän kesäloman jälkeen, oli aina yhtä peruskoululuokkaa ylempänä. Ala- ja yläasteiden välissä vaihtui koulukin, samoin yhdeksännen luokan ja lukion välillä. Silloin vaihtui paikkakuntakin soutupitäjästä oopperakaupunkiin, uudemman kerran maisema vaihtui lukion ja ammattikorkeakoulun välinen edistysaskel otettaessa.


Toistaiseksi toiselle asteelle tyssänneen opiskeluhistorian mutustelu muuttui ajankohtaiseksi tiistaina, kun kävin työkeikalla Rautjärven kutsunnoissa. Tajusin nykyisen kutsuntaikäluokan olevan vuonna 2002 syntyneitä, toisin sanoen kymmenen vuotta itseäni nuorempia. Omasta kutsunnoissa hikoilemisestani tulee siis kuluneeksi vuosikymmenen verran! Olin jo aiemmin kesällä miettinyt, että kohta ne koittavat viimeiset hetket legendaarisessa rockuskottavassa iässä menehtymiselle, sielun kun tulee tällöin irrota lihoista 27 vuoden iässä. Tuumasin kuitenkin, että mitäpä sitä väistämätöntä liikoja aikaistamaan: lusikat saavat lennellä nurkkien sijasta tiskialtaaseen toivottavasti vielä monen vuoden ajan.


Olen aina ollut kaveriporukoissani sieltä nuoremmasta päästä, suurin osa parhaista kavereistani käy jo neljääkymmentä. Tähän peilaten mietin, onko 28-vuotias liian nuori käymään läpi ikäkriisiä. Puhutaan kolmenkympin kriisistä ja viidenkympin villityksestä, jonkinlaista itsetutkiskelua aiheuttanevat myös tasaluvut 40 sekä 60.


Jotenkin tuntuu, että nykyihminen on hieman alle kolmekymppisenä väliinputoaja muutamaltakin eri kantilta tutkittuna. Työuraa ei vielä ole niin paljoa kuin kohta nelikymppisillä ja heitä vanhemmilla, kuten ei myöskään kokemusta (lapsi)perhearjesta. Opiskeluajat ja parikymppisen sielunmaiseman yleinen huolettomuus ovat vielä tuoreessa muistissa, mutta kummastakaan näistä ei ole paljoa ammennettavissa siihen lopullisen itsenäistymisen ja itsensä löytämisen hetkeen, joka myös aikuistumisena tunnetaan. Tämä kiirastuli koetaan rivitaloasuntoa etsiessä ja kartanovolvoja koeajettaessa. Tämän nälkäpelin vihan liekit roihahtavat, kun farmariautolla tehtävällä sukulointimatkalla käydään läpi tulevaisuudessa väistämättä häämöttävien häiden vieraslistasta sitä osaa sukulaisista ja tuttavista, jotka on vain pakko kutsua.


Puhutaan myös paljon siitä, että ikä on vain numero. Tulin pohdinnoissani seuraavanlaiseen matemaattisestikin todistettavissa olevaan lopputulemaan. Olen mieleltäni kolmevuotias, käytöstavoiltani 13-vuotias ja kroppa käynee kuusikymppisestä. Näiden väliltä keskiarvon laskemalla ikäni olisi 25,3 vuotta. Hyväksyn tämän ja ilmoitan, etten enää siitä vanhene.

Kommentoi

Hae sivuilta