Julkaistu    |  Päivitetty 
lege pajari-kosonen

Simpeleelle muuttivat sekä Onneli että nuket

Onneli Wäck on asunut Simpeleellä nyt noin vuoden. Lege Pajari-Kosonen Onneli Wäck on asunut Simpeleellä nyt noin vuoden.

Tervetuloa Rautjärvelle!

Muutaman vuoden takainen satunnainen tapaaminen laivareissulla toi Onneli Wäckin lopulta Rautjärvelle. 

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Onneli Wäck on vielä toipilas. Isosta olkapääleikkauksesta on muutama viikko, joten käsi ei ole vielä kuntoutunut ennalleen.
– Tässä on mun sairaalasänky, hän hymyilee istuuduttuaan olohuoneen muhkealle sohvalle.
Sairastaminen ja toipuminen on ollut Onneli Wäckille viime aikoina vähän liiankin tuttua. Hän on kärsinyt nivelrikosta parikymppisestä saakka, ja takana on lukemattomia leikkauksia. Kuluneen vuoden aikana hän on sairastanut myös keuhkoembolian sekä koronan, ja nyt nivelrikko piinaa selkää.
Onnelin valoisasta olemuksesta ja pulppuavasta puheesta tätä ei huomaa.
– Nivelrikko on äidin perintöä, ja on sitä ollut isänkin puolella, mutta positiivinen elämänasenteen sain äidiltä, hän sanoo.
Onneli vannoo myös vertaistuen nimiin – mutta siitä hieman myöhemmin.

Kuusaalta

Sippolasta kotoisin oleva, viimeksi Kouvolan Kuusaalla asunut Onneli Wäck muutti virallisesti Simpeleelle vuosi sitten.
Erikoinen sukunimi ansaitsee erikoismaininnan: Onnelin esi-isä toimi Turussa pirtutrokarina, katosi merelle ja palasi sieltä uuden sukunimensä kera. Kukaan sukulaisista ei tänäkään päivänä tiedä, miksi hän valitsi juuri Wäckin.
– Sain tarpeekseni siitä, että tavarani olivat Kuusaalla mutta minä täällä, hän perustelee muuttoaan.
Simpeleelle hänet toi mies, jonka Onneli tapasi sattumalta muutaman vuoden takaisella laivareissulla.
–  Olin suostunut reissulle vastahakoisesti ystävän kanssa ja lupasin lähteä hänen seurakseen vähäksi ajaksi tanssiravintolaan. Tapasimme sitten hississä matkalla ravintolaan, hän kertaa ja sanoo, ettei kahden seitsemänkymppisen yhteenmuutto molemmille kertyneen tavarapaljouden suhteen ollut kaikkein helpoin.
Mutta siitäkin selvittiin.

Teatteria

Simpeleelle muuttivat Onnelin mukana myös hänen nukketeatterinukkensa, joista osa on parhaillaan näytillä Rautjärven pääkirjastossa.
– Olen niin hyvilläni sitä, että 1990-luvulla alkunsa saanut nukketeatteri Tokko sai kodin Simpeleen nuorisoseurantalolta, hän sanoo.
Nukketeatteri myös toimii nykyään nuorisoseuran alaisuudessa ja tarkoitus olisi, että kokoon saataisiin nukketeatterin tekemisestä kiinnostuneita ihmisiä.
Onneli on teatteri-ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Nukketeatterin lisäksi hänellä on runsaasti kokemusta harrastajateattereiden ohjaamisesta eri puolilla Suomea.
– Harrastajien kanssa on mukava tehdä töitä. Hehän antavat aina itsestään ihan kaiken.
Lämpimiä muistoja tuovat mieleen esimerkiksi Kertunmäen kesäteatteriin tehty Opri ”yksi ihanimmista näytelmistä ikinä” sekä Suloinen myrkynkeittäjä ”hitsi, se oli hyvä!”.
– Ja erityisen rakas on Kalevala, johon perustuen olen dramatisoinut kaikkiaan kuusi näytelmää, Onneli kertoo ja selailee samalla leikekirjaa, johon on kertynyt useampikin lehtijuttu hänen teatteritöistään.
Kalevalaisiin naisiin hän on kuulunut vuosikymmeniä, ja kun hän taannoin sai tietää, että Parikkalassa on toimintaa, hän liittyi Parikkalan Kalevalaisiin naisiin.

Vertaistuessa on voimaa

Onneli on peruskoulutukseltaan kulttuuri- ja nuorisosihteeri, mutta tie vei aikoinaan maatalousyrittäjäksi Mikkeliin silloisen miehen kotitilalle.  
– Se ei vain ollut paras mahdollinen ura nivelrikkoa sairastavalle, Onneli sanoo ja muistelee, kuinka käveli kahden kepin avulla traktorille, jonka ohjaamoon mies sitten hänet nosti.
Työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana jäätyään hän pestautui nivelyhdistykseen käynnistämään silloin uutta vertaistukitoimintaa. Hän on perustanut lukuisia vertaistukiryhmiä eteläiseen Suomeen.
– Vertaistuen voima auttaa paljon. Kun luottamus ryhmässä toimii, ihmiset parantavat toisiaan. Jo se parantaa, ettei tarvitse olla yksin.
– Kun itse sairastuin, lähin naapuri asui seitsemän kilometrin päässä. Halailin puita ja luulin olevani ainoa, johon sattuu niin paljon, Onneli muistelee.
Hän on vetänyt myös useita itsehoitoluentoja, jotka perustuvat paitsi lääkäreiltä saatuihin faktoihin myös omiin kokemuksiin.
– Istu vaikka pöydälle ja heiluttele jalkoja, jotta nesteet lähtevät liikkeelle. Nilkkoihin voi lisätä painotkin. Tämä auttaa yleensä nopeasti, hän oitis opastaa polvien nivelrikkokivusta kärsivää.
– Minuun on upotettu niin paljon yhteiskunnan varoja, että haluan antaa jotain takaisin, hän perustelee vertaistuki-intoaan.

Lääkkeillä

– Nivelrikossa käy yleensä niin, että kun varot yhtä niveltä, rasitat samaan aikaan toista. Tärkeää siis on, että kipu tapetaan, Onneli tähdentää.
Vaihtoehtoja on monia, mutta se mikä auttaa yhtä, ei välttämättä auta toista.
– Esimerkiksi siskoni kävelee pitkiä matkoja akupunktion avulla.
Hänellä itsellään on tällä hetkellä vahva kipulääkitys.
Kaikkiaan Onnelille on tehty 20 ortopedistä leikkausta, tekoniveliä hänellä on olkapäissä, lonkissa, polvissa ja jalkaterässä.
– Isovarpaassakin on tekonivel. Sanoin lääkärille, että haluan vielä tanssia, hän hymyilee.

Ihanat ihmiset

– Aivan ihanasti, Onneli kuvailee viihtymistään Rautjärvellä.
– Täällä on ihania ihmisiä.
– Ja etenkin terveyspalvelut pelaavat. Ei tarvitse mennä kuin tuohon terveysaseman luukulle, niin alkaa tapahtua. Eräänkin kerran koko homma hoitui puolessa tunnissa. En ole missään nähnyt vastaavaa, mutta täällä lääkärit näköjään luottavat hoitajien ammattitaitoon.

Juttusarjassa tavataan Parikkalaan tai Rautjärvelle muuttaneita henkilöitä.

Kommentoi

Hae sivuilta