Siikalahdella ykkösharrastuksen parissa TILAAJILLE

Rautjärveläinen Anne Poutanen on pysäköinyt punaisen autonsa jälleen kerran tutulle parkkipaikalle, Parikkalan Siikalahdelle Patotien lavan viereen. Parkkipaikalta lavalle pääsee kätevästi luiskaa myöden, ja lavalla on tilaa asetella kaukoputki asemiin, vaikka vieressä seisoisi jo toinenkin. Rutinoituneen lintujen tarkkailijan matkassa kulkevat aina myös veljenpojan tekemällä seipiöllä varustetut kiikarit sekä kamera.- Ja toppatakista luovun ehkä vasta heinäkuussa, Anne hymyilee keväisessä tuulentuiverruksessa, jossa ei ihan kevyesti pukeutuneena pärjäisi.Mukana ovat aina myös eväät, tällä kertaa kahvia, pullaa ja pitsaa, sillä parhaimmillaan lintujen tarkkailussa saattaa vierähtää useampikin tunti.- Viidellä tunnilla selviää joten kuten, mutta kahdeksan tuntia on mieluisin, Anne summaa. - Täällä on vaan niin hauskaa, ja on suuri ilo, kun oppii tuntemaan uusia lajeja. - Ja lintuilukaverit ovat kivoja. Lavalla käy myös tietäväisiä ja mukavia nuoria, linnuista kiinnostuneita matkailijoita eri puolilta Suomea ja ennen koronaa jopa ulkomaalaisia. Heidän kanssaan voi vaihtaa muutaman sanan lintuilun lomassa, hän perustelee kevään ja syksyn ykkösharrastustaan.Tällä kertaa samalle tarkkailulavalle sattuu nurmijärveläinen lintuilukaveri Tuula Karjalainen, joka käy Siikalahdella Kerimäellä sijaitsevalta mökiltään.- Anne on opastanut minua myös Rautjärven ja Saaren kohteisiin, hän kiittelee ja auttaa kohta Annen kaukoputken oikealle korkeudelle.- Onks tuo ruskis? Anne huomaa kohta ja yhdessä naiset tiiraavat korkeuksissa leijailevaa lintua, joka saattaisi siis olla ruskosuohaukka.- Ettei olisi merikotka! he miettivät, mutta täyttä varmuutta lajista ei saada, sillä lintu häviää pian metsikön taakse.Kipinä lintukurssilta Annen lintuharrastus sai kunnolla vauhtia noin 10 vuotta sitten, kun hän osallistui biologi Hanna Aallon vetämälle kansalaisopiston lintukurssille.- Ensimmäisen vuoden tavoitteena oli oppia tuntemaan varis ja erottamaan lokit, hän naurahtaa.Nykyään hän merkitsee aina muistiin päivän aikana näkemänsä eri lajit. Viime vuonna merkintöjä kertyi kaikkiaan 161, ja tänä vuonna, tähän mennessä, niitä on kertynyt jo 113.- Kevät on ollut aika hyvä kylmyydestä huolimatta, Anne sanoo.Hän ei erityisesti odota, että kaukoputken tai kiikareiden näyttöön osuisi harvinaisuus, mutta tiettyjä tähtihetkiä hän on harrastuksensa parissa kokenut.- Punasotka on aina iloinen näky, koska ne ovat vähentymässä. Ja tosi iloinen olen, jos näen ruskosuohaukan ja etenkin ne tutut yksilöt, jotka pesivät Siikalahdella. Kalatiira on myös mukava nähdä, samoin kaulushaikara. Antoisinta esimerkiksi juuri Siikalahdella on kevät- ja syysmuuttojen aikaan, mutta Anne käy mielellään lahdella myös kesäisin.- Ihan vaan lokkeja kahtelemassa, hän kertoo ja sanoo käyvänsä mielellään myös esimerkiksi Rautjärven Kangas- ja Ritakoskella.Liikuntarajoitteensa vuoksi lintujen tarkkailu on niitä harvoja harrastuksia, joita hän pystyy harrastamaan itsenäisesti, ja esimerkiksi myös Saarella on Pohjarannan lintutorni, jonka alatasanteelle pääsee kainalosauvojenkin kanssa. Usein hän ajelee pitkin kyliä ja pysähtyy sopivissa paikoissa - viime sunnuntain retkellä hän esimerkiksi pääsi seuraamaan koppeloa Rautjärvellä.Anne kuuluu myös BirdLifen kansainväliseen toimikuntaan yhdessä neljän muun harrastajan kanssa. - En pysty vesomaan tai tekemään linnunpönttöjä, mutta jotain haluan tehdä. Jos kielitaidostani olisi jotain hyötyä, niin hyvä, hän perustelee.

Siikalahdella ykkösharrastuksen parissa TILAAJILLE

Hae sivuilta

Uusimmat

Laakkonen Yhtiöt

PUNAMUSTA MEDIA OYJ

MEDIALIIKETOIMINTA

NÄKYVYYS- JA PAINOLIIKETOIMINTA

KAUPPAHUONE LAAKKONEN OY

AUTOTOIMIALA

AUTOKIINTEISTÖT LAAKKONEN OY

MUUT

Parikkalan-Rautjärven Sanomat

Ota yhteyttä

Laskutusosoitteet