Julkaistu    |  Päivitetty 
Aleksi Keränen

Paluu oikeaan näyttelyyn virtuaali- ja välivuosien jälkeen

Perinteisemmän kuvataiteen lisäksi Kirsti-salissa on esillä maja-asumuksia. Aleksi Keränen Perinteisemmän kuvataiteen lisäksi Kirsti-salissa on esillä maja-asumuksia.

Rautjärven pääkirjaston Kirsti-salissa sekä vitriinissä on maanantaista lähtien ollut esillä Simpelejärven opiston kuvataiteen perusopetuksen kevätnäyttely.

– Rautjärven kunnassa on annettu kuvataiteen perusopetusta lapsille ja nuorille heti siitä lähtien, kun laki tuli vuonna 1991 voimaan, kuvataideopettaja Maija Hallikainen kiittelee ja lisää Parikkalassa olleen vastaavaa opetusta Simpelejärven opiston olemassaolon ajan.

24. toukokuuta saakka esillä olevan näyttelyn taiteilijoiden ikähaarukka on kuudesta viiteentoista ikävuoteen saakka. Heitä on yhteensä kolmekymmentä, Rautjärveltä on 25 osallistujaa ja Parikkalasta viisi.

– Taide ei ole kuntarajoista kiinni. Tässä on ollut samalla hieno ympäristö tutustua naapurikunnan lapsiin.

Nuoret taiteilijat pitivät viime kevään näyttelynsä virtuaalimuodossa. Vuotta aiemmin eli pahimpana koronakeväänä 2020 näyttelyä ei pidetty lainkaan. Näistä syistä vanhimmat teokset ovat peräisin syksyltä 2019, tuoreimmat puolestaan tältä keväältä.

Mittava määrä monipuolista taidetta

Kirsti-salissa on noin 150 eri työtä. Seinät ovat täynnä piirustuksia ja maalauksia, grafiikkatöitä esitellään monotypioiden muodossa, katosta roikkuu useita kuumailmapalloja ja lentäviä linnoja ja heti oven vieressä on esillä maja-asumuksia.

– Vitriiniin on koottu kahden ryhmän tekemiä mielikuvitushahmojen asumuksia, joita on yhteensä kolmisenkymmentä. Jokaiselta lapselta on mukana vähintään kaksi työtä, kuvataideopettaja Hallikainen kertoo.

Kuvataiteen perusopetuksen tarkoituksena on hänen mukaansa saada lapset pohtimaan taiteen merkitystä omassa elämässään.

– Siitä tulee vuosien mittaan kantava osa heidän persoonallisuuttaan. Tärkeimpiä asioita ovat taiteen tekemisen lisäksi taiteen kokeminen ja taiteesta nauttiminen. Jokaiselta löytyy muun muassa oma rytmi tehdä, oma persoonallisuus taiteilijana ja oma värisuhde.

Kuten aikuisopiskelijoidenkin kohdalla, Hallikaisen johdolla käydään perusasiat läpi. Synkronoidumman yhteisessä rytmissä tekemisen ja opiskelun lisäksi välillä on ajanjaksoja, jolloin jokainen osallistuja etenee omassa tahdissaan.

– Taide on silta omaan itseen ja omiin tunteisiin. Sitä tarvitaan etenkin tässä maailmassa, jossa ei kiinnitetä huomiota ihmisten omiin tunteisiin, Maija Hallikainen muistuttaa.

Herkkyyttä ja rohkeutta

Kuvataiteen perusopetusta annetaan kolmessa ryhmässä, joiden osallistujat on jaettu iän perusteella. Nuorimmat ovat 6-8-vuotiaat, ”keski-ikäiset” ovat 9-11-vuotiaita ja vanhimmat yli 11-vuotiaita.

– Ryhmät ovat suunnilleen samankokoisia, yli 11-vuotiaiden ryhmässä oli kuluneena lukuvuonna eniten osallistujia. Kokeneimmilla tekijöillä on jo vahva suhde taiteeseen. Moni perusopetuksessa olleista on suunnannut taidelukioon ja joistakin on tullut ammattitaiteilijoitakin. Suurelle osalle taide jää merkitykselliseksi osaksi elämää esimerkiksi harrastuksena. Tekevät ihmiset sitten muita töitä tai opiskelevat muuta alaa, on monella silti kotona paikka, jossa tehdä kuvia.

Kuvataideharrastus kehittää Hallikaisen mukaan sekä pitkäjänteisyyttä, herkkyyttä että rohkeutta. Rohkeus kasvaa joka kerta, kun harrastaja itse joutuu tekemään kuvaan liittyviä ratkaisuja.

– Kuva kuin kuva on tuntemattomaan heittäytymistä. Vasta tekemisen myötä selviää, mitä kuvasta tulee tai mihin se tekijänsä vie. Opettajana en anna valmiita vastauksia ennakkoon, vaan kannustan pohtimaan ratkaisuja ja vaihtoehtoja tekemisen aikana.

Taide on suuri voimavara

Kuvataiteen perusopetus on myös ryhmäoppimista siinä missä aikuisten opistoryhmänkin osalta.

– Toisten ihmisten huomioiminen, kokemuksien jakaminen ja toisten töiden kunnioittaminen ovat tärkeitä taitoja, joita tässä oppii. Samasta aiheesta syntyy monenlaisia kuvia. Se opettaa suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä sekä ymmärtämistä.

– Ihmisyyden kannalta hieno näkökulma olla opettaja, Maija Hallikainen sanoo.

Hän paaluttaa, että lapsille on annettava mahdollisuus harrastaa taidetta, oli kyseessä sitten kuvataide, musiikki, teatteri tai baletti.

– Sanotaan, että olet kiinnostunut vaikka maalaamisesta. Sitten sanottaisiin, että sinun lahjakkuutesi tai mielenkiintosi kohde on huonompi kuin muut tai muuten väärä. Silloin lapselta otetaan pois se mahdollisuus päästä kehittämään mielenkiinnon kohdettaan, joka voisi olla suuri voimavara hänen elämässään.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Kommentoi

Hae sivuilta