Julkaistu    |  Päivitetty 
Anssi Kemppinen

Juhani Saukkosen vanha kiirastorstain saarna

Juhani Saukkonen oli ollut myös puolustusministerinä ja kansanedustajana. Anssi Kemppinen Juhani Saukkonen oli ollut myös puolustusministerinä ja kansanedustajana.

Tässä parikkalalaisen rovasti Juhani Saukkosen koko kiirastorstain saarna.
– Pidin tämän saarnan Parikkalan kirkossa yli kymmenen vuotta sitten. Sen voisi julkaista lehdessä, kun sitä on moni kysellyt. Saarna on jäänyt monen mieleen, sanoo Saukkonen, joka toimi Parikkalan kirkkoherrana 11 vuotta vuodesta 1977 lähtien. Saukkosta haastateltiin tiistaina ilmestyneeseen Parikkalan-Rautjärven Sanomiin.

Saarna on pidetty 1.4.2010.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

On hiljainen viikko ja sen torstai-ilta, Kiirastorstai-ilta. Onkohan meistä nykyajan ihmisistä hiljaisen viikon viettäjiksi, kyseli päivälehden toimittaja taannoin. Tiedämme kyllä, mitä tällä viikolla kerran tapahtui, mutta me elämme niin toisenlaisessa maailmassa. Asutuskeskukset ja liikenneväylät ovat täynnä melua. Sen määrä on kasvanut huikeasti muutamassa vuodessa. Se tulee vastaan julkisissa kulkuneuvoissa, kodeissa, liikkeissä, TV-ohjelmissa, kerrostaloissa, lähes kaikkialla ja moni on niin tottunut tähän hälyyn ja meluun ympärillään, että sen yhtäkkinen loppuminen miltei pelottaa. Tulee pakko avata televisio, panna radio päälle tai CD soimaan. Mutta toisaalta ehkä juuri tästä syystä Hiljaisuuden retriitit vetävät yhä enemmän väkeä ja hiljaisuuden jano ajassamme on kasvanut. Siksi myös miljoonat kristityt kaikkialla maailmassa hiljentyvät tänä iltana kärsivän Kristuksen ristin juurelle ehtoollispöydissään ja tuohon joukkoon olemme mekin liittyneet.
Kesäkuun kuudes päivä 48 vuotta sitten olin toisen nuoren teologin kanssa menossa pappisvihkimykseen Mikkelin Tuomiokirkossa, ennen vihkimystä piispa Alaja kysyi meiltä, mikä meidän mielestämme on papin tärkein tehtävä, ehdotimme rukousta ja Raamatun lukua. "Ne ovat kyllä papille tärkeitä asioita," sanoi piispa, mutta jatkoi sitten itse: "Papin tärkein tehtävä on osoittaa alttaria, kutsua ihmisiä alttarin ääreen, sillä siellä Kristus kohtaa meidät. " Ja tästä on kysymys tänäänkin.
Elettiin talvisodan jälkeistä kesää. Alastarolainen vanhus Johanna käveli kohti Alastaron kirkonkylää. Hän oli matkalla kotikirkkoon sanankuuloon ja ehtoolliselle. tuolloin autot olivat maaseudulla vielä harvalukuisia. Mutta tänä sunnuntaiaamuna tuli suuri, musta auto kohti Alastaroa. Auto pysähtyi Johannan kohdalla. Siitä nousi hienosti pukeutunut mies, joka pyysi Johannaa nousemaan kyytiin ja Johanna noudatti kiitollisena kehotusta. Johanna esitteli vieraalle itsensä ja siinä auton takapenkillä syntyi keskustelu. Vanhus kertoi olevansa matkalla kirkkoon ehtoolliselle, ja lisäsi rohkeasti: "Tekisi se herrallekin hyvää tulla kirkkoon ehtoolliselle." Mies kuitenkin valitteli kiirettään. Hänen piti päästä mahdollisimman pian Huittisiin. Johanna jäi kirkon luona pois kyydistä ja mies jatkoi matkaansa.
Parin viikon kuluttua Johanna sai kortin, jossa luki: "Haluan kertoa Teille, että olen käynyt nyt kirkossa ehtoollisella ja se teki minulle hyvää. Teidän presidenttinne Risto Ryti." Tasavallan presidentti oli matkallaan synnyinpitäjäänsä ottanut Johannan autoonsa ja kertoi mäin oman kokemuksensa. Jumalan sana ja ehtoollinen olivat tehneet hyvää suurten paineiden alla elävälle presidentillekin. Ja Jumalan sana ja ehtoollinen merkitsevät sitä myös meille.
Ruotsalaisessa seurakunnassani Uumajassa Holmsundin sataman lähellä oli aukio, jota kutsuttiin Taivaallisen rauhan aukioksi. Minulle ei koskaan oikein selvinnyt, mistä aukio oli saanut nimensä. Ehkä esikuvana oli ollut Pekingin Taivaallisen Rauhan Aukio, vaikka Holmsundin aukio ei kooltaan kaimaansa vastannutkaan, eikä aukion äärellä välttämättä mikään taivaallinen rauha vallinnut. Mutta kirkon alttarin äärellä on todellinen Taivaallisen Rauhan Aukio. Siellä vallitsee pyhä hiljaisuus, joka tyynnyttää rauhattoman mielen. Alttari viittaa sinne, missä on rakkauden, laupeuden ja toivon lähde. Eikä vain viittaa, vaan alttarin äärellä ollessamme, yhteisessä hiljentymisessä, rukouksessa, ehtoollispöydässä kohdataan todella Kristus, joka tuo ja antaa laupeuden ja toivon kokemuksen ja huojennuksen elämän kuormien uuvuttamalle. Siksi tänäkin iltana "Kädet Jeesuksen auki on aivan , myös Sinut helmaansa sulkeakseen. Miksi sä vaipuisit valtahan vaivan -vaipua saat ikirakkauteen. Kuule Hän kutsuvi taas kuten ennen: Suo mulle itsesi ystäväni. Kieltää sä voisitko luotansa mennen, että Hän on kuollut sun puolestasi." " Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." Eikä tähän sovituksen sanomaan tule ole meidän puoleltamme mitään lisättävää, me olemme vastaanottajia, niin kuin runoilija Erzsebet Túrmezei kirjoittaa:

Nyt ei ole enää kiirettä
nyt en juokse
nyt en suunnittele
nyt en tahdo
nyt en tee yhtään mitään
annan vain Jumalan rakastaa

Nyt tyynnyn
nyt ole levolla
rauhassa, vapaana
kuin heikko lapsi
en tee yhtään mitään
annan vain Jumalan rakastaa

Ja kun valo hyväilee
ja hiljaisuus ottaa syliinsä
ja virtaa minuun
ja luo uudeksi
kun en tee yhtään mitään
annan vain Jumalan rakastaa
on uusi hedelmä tulossa
toisia varten
kypsymässä hiljaa...
voima, voitto
jos en tee yhtään mitään
annan vain Jumalan rakastaa

Tämä on hiljainen viikko

"Maksettu on velkani mun,
ylistys olkoon ristiinnaulitun."
Juhani Saukkonen

Kommentoi

Hae sivuilta