Julkaistu    |  Päivitetty 
Anssi Kemppinen

Kaisa Järvinen on saanut äitienpäivämitalin

Kaisa Järvinen on taiteilijana tehnyt etupäässä grafiikkaa, mutta myös valanut pronssia. Anssi Kemppinen Kaisa Järvinen on taiteilijana tehnyt etupäässä grafiikkaa, mutta myös valanut pronssia.

Simpeleen vanhan pappilan salin pöydällä on maljakollinen ruusuja.

Pappilassa on aihetta juhlaan, sillä rautjärveläiselle Kaisa Järviselle on myönnetty äitienpäivän mitali. Järvinen on niiden 36 kasvattajana ansioituneen äidin joukossa, jotka tasavallan presidentti on palkinnut Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalilla kultaristein.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

Kaisa Järvinen tuli äidiksi vuonna 1977 ja kaikkiaan lapsia on siunaantunut seitsemän. Kuopus syntyi vuonna 1988.

Nyt lapset ovat jo aikuisia ja useimmalla on oma perhe. Järvisellä on jo kaksi tusinaa lastenlastakin.

– Kyllä olen ollut onnellinen lapsistani, sanoo Kaisa Järvinen.

Välillä pappilassa on todella vilkasta elämää, kun ympäri Suomea asuvat lapset ja lapsenlapset käyvät kylässä. Tulevana äitienpäivänä on kuitenkin arkisen hiljaista. Sitä vietetään aviomies Juhani Järvisen kanssa kahdestaan, kun lasten perheillä on omatkin äitienpäiväviettonsa.

– Kotona ollaan, eikä lähdetä mihinkään, eikä kukaan ainakaan sanonut tulevansa, sanoo Kaisa.

Jyväskylästä Rautjärvelle

 Nuori perhe asui ensimmäisen lapsen syntyessä Helsingissä, sitten Luopioisten Aitoossa ja Jyväskylässä, jossa syntyi neljä nuorinta lasta.

Kaisa jäi ensimmäisestä lapsesta lähtien kotiäidiksi, vaikka toisinaan hän myös opetti opistoissa. Lasten hoito ja kasvatus, pyykkääminen ja ruuanlaittoa jäivät Kaisan harteille, sillä Juhani oli päätynyt opettajaksi taidekouluun.

Varsinkin Jyväskylässä Juhanista tuli viikonloppuisä, sillä hän oli arkipäivät opettamassa työpaikallaan ensin vuoden Kuopiossa ja sitten Imatralla.

Äitiyden Kaisa opetteli perheen kasvamisen myötä.

– Osittain äitinä olemisen opit olen saanut omalta äidiltä, vaikka ei hänkään mikään huusholli-ihminen ollut. Isäni oli ollut sodassa ja äitinikin oli kokenut kovia, kun oli joutunut huolehtimaan omista sisaruksista oma isänsä kuoltua.

Kaisa kertoo saaneensa tietoa myös kirjoista, sillä hän luki paljon.

– Ja jotenkin äitiys tuli vaan luonnostaan, että kun lapsella on hätä, niin sitä auttaa parhaansa mukaan.

Lapsia ei ole ohjattu vitsalla, vaan Kaisan kasvatus on ollut puhuminen.

– Tyttäreni Salla puhui joskus kavereidensa kanssa äideistä ja sanoi, ettei meidän äiti huutanut koskaan, sanoo Kaisa.

– Ei niiltä meidän lapsiltamme vaadittukaan hirveästi mitään. Ei meillä silti ihan vapaa kasvatus ollut ja kyllä lapset tiesivät rajansa. Ja jos ne rajat piti laittaa, niin kyllä se minä olin, joka ne rajat laittoi. Täytyy sanoa, että kaikista pojistakin on tullut hyviä vanhempia ja he hoitavat hyvin omia lapsiaan.

 Mitalijuhlat peruttu

Kaisan oma ura on jäänyt ison perheen pyörittämisessä syrjään.

Hän syntyi Oulussa, jossa luki ylioppilaaksi ja kauppaopistossa ylioppilasmerkonomiksi. Hän oli töissä tädin liikkeessä ja arkkitehtitoimistossa Ylivieskassa, jonne oma isä oli muuttanut ja jatkamaan isänisän linja-autofirmaa.

– Arkkitehtitoimistoon olisin halunnut jäädä, mutta sekin jäi. Valmistuin sitten myös tekstiilisuunnittelijaksi ja niitä töitä olisin halunnut tehdä, mutta unelmat eivät ole kantaneet. Olen tehnyt myös opettajan töitä opistoissa.

Mutta on Kaisalla pitkä ura taiteilijana.

Sunnuntaina Helsinkiin ei tarvitse lähteä perinteiseen MLL:n ja presidentin äitienpäiväjuhlaan, sillä koronaepidemian takia juhlia ei tänä vuonna järjestetä. Ne siirtyvät vuodella.

– Ensi vuonna mennään Helsinkiin ja tapaaminen on 9. toukokuuta.

Kommentoi

Hae sivuilta