Yhteishenki pihisee
Viime vuoden Antiikki ja Keräily Kesäpäivien teemana oli raja. Kuva: Elina Hyvärinen
Viikonloppuna nähdään erinomaiset esimerkit yhdistysvetoisista kesätapahtumista. Kumpaakin, niin Antiikki ja Keräily Kesäpäiviä kuin Kovan päivän iltaa, voidaan kutsua myös perinteisiksi pitävin argumentein. Molemmilla tapahtumilla on ansaitsemansa paikka itäsuomalaisessa kesätapahtumatarjonnassa ja huomionarvoista on se, että ainoa kummankin järjestämisen estänyt syy on ollut korona.
Perinteisiä kesätapahtumia arvostetaan niissä käyvien keskuudessa. Samalla varmastikin ymmärretään, ettei niiden järjestäminen ole itsestäänselvyys. Sellaistakin on nähty, esimerkiksi eräässä soutupitäjässä.
Sulkavan Suursoudut keräsi kolmena 2000-luvun alkupään vuotena yli kymmenen tuhatta osallistujaa ja päälle puolitoistakertaisen määrän tukijoukkoja ja turisteja. Soutajien määrä kääntyi laskuun tasan kaksi vuosikymmentä sitten ja osallistujia on vähimmillään ollut alle kaksi tuhatta. Tuntui, että airoista ja peräsimestä päästettiin irti ja järjestäjien taholta Partalansaaren ympäri enemmänkin ajelehdittiin kuin soudettiin. Talkoolaiset käsitettiin itsestäänselvyytenä. Ensi vuodeksi on luvassa uudet kuviot – kurssin korjaamista onkin jo odoteltu.
Esimerkki on ehkä hieman äärimmäinen, mutta perusajatukseltaan osuva. Kesäpäivien ja Kovan päivän illan osalta taustaorganisaatioiden kokoonpano on täksi kesäksi uudistunut, joukoista löytyy niin alkuajoista asti mukana olleita konkareita kuin uusia tekijöitä. Molempia tarvitaan.
Vetoapua tarvitaan myös kunnilta, joiden elinvoimaa kyseiset tapahtumat hyödyttävät toimien samalla mieleenpainuvina ja tunnelmallisina käyntikortteina. Mahdollisimman laajan markkinoinnin ja molemminpuolisen positiivisen näkyvyyden toivoisi olevan yhteinen työnsarka.
